Näin komea auringonkukka kasvaa Pikku E:n kukkapenkissä, eikä ole ainoa, vaan kukkia on useampi ja parin viikon päästä ne tullaan mittaamaan 4H:n toimesta. Pikku E osallistui auringonkukan kasvatuskilpailuun, saas nähdä onko tämä pisin.

Elokuu jatkuu kauniina ja sato kypsyy. Marjat on pakastettu, nämä omenat saa vielä hetken olla puussa ja sitten herkutellaan.

Olimme viime viikonloppuna vanhanajan markkinoilla, jossa olen jo useampana vuotena ollut käsitöitä myymässä. Tänä vuonna myös Pikku E:llä oli kaupattavaa. Hän askarteli 40 kpl pikkukukkaroita maitopurkeista taittelemalla ja päällysti ne tapetilla, kiinnityksenä kuminauha ja nappi. Aivan suu auki tuijotin, kun hän ne kahdessa ja puolessa tunnissa oli myynyt pois. Kuin olisi ikänsä myynyt pikkukukkaroita. Rohkeasti esitteli ihmisille, kertoi valmistamisesta ja käyttötarkoituksesta. Hoiti itse rahastuksen ja tykkäsi, että on tosi kivaa. "Aivan mulla on suu kipiä" tyttö tuumas, kun pöytä oli tyhjä. Markkinasää oli mitä parhain ja näin taas paljon tuttuja.

Meidän arkeen tulee iso muutos. Pikku O lopettaa jääkiekkoharrastuksen. Hän mietti asiaa pitkään ja hartaasti ja tuli nyt siihen tulokseen, että yhdeksän vuotta talvet luistimilla riittää. Olo on haikea, mutta toisaalta helpottunut. Muistan kun hän aloitti, vapisevin jaloin, maalivahtina, haaveissa NHL. Kolmen vuoden jälkeen siirtyi kenttäpelaajaksi ja taitoa ja lahjakkuutta riitti. Upeita voittoja, ilon hetkiä, mutta myös häviöitä, pettymyksiä ja väsymystä. Kavereita, joiden kanssa sai nauttia yhteisestä harrastuksesta. Jäljellä on muistot, joita kukaan ei voi pois ottaa. Eihän sitä tiedä mitä vuodet tuo tullessaan, voihan hän joskus palata jäälle. Mutta nyt kiekkoilee vain silloin tällöin. Jo ensi lauantaina pääsee veljenpoika J:n kanssa pelaamaan kiekkoa jäähalliin.