Teimme ihanan lomamatkan Kainuuseen. Viisi vuorokautta saimme olla yhdessä, nauttia, tehdä mitä huvittaa ja mikä parasta; mennä syömään joka päivä valmiiseen ruokapöytään. Haimme tätä tuettua lomaa ja oli iloinen yllätys, että sen saimme. Lomalla oli paljon ohjattua toimintaa, joihin sai osallistua jos halusi, me emme kaikkiin halunneet. Tärkeintä oli olla oman perheen kanssa ja toteuttaa lasten toiveita loman vieton suhteen. Pikku O otti omat luistimet mukaan ja pääsi jäälle. (Iso E ja Pikku E vuokrasivat luistimet ja minä palelin laidalla...) Ulkoilumaastot olivat todella hienot, ylä- ja alamäkiä täynnä, upeita maisemia. Vuokrasimme yhtenä päivänä lapsille maastopyörät ja he lähtivät meidän lenkkiseuraksi.

Tiistaina kävimme kylpylässä , luisteluvuoro oli päivällä ja illalla olimme miesten superpesispelissä, oli kiva ilma ja hauska kokemus. Torstaina osallistuimme retkelle, joka tehtiin kotieläinpuistoon. Siellä oli mm. noin neljäsataakiloinen sika, Sylvi...aika läjä... (voi hyvä Sylvi..) Pikku E pääsi ponin selkään, siellä kun järjestettiin poniratsastusta. Poni tosin näytti siltä että "ei voisi vähempää kiinnostaa"..., ratsaille haluavia kun oli pitkä jono. Paluumatkalla vietimme pari tuntia uimarannalla, Pikku E ui (kuinkas muuten) ja miehet pelasivat "piitsiä".

Alamäkiajo oli miesten mieleen, kävivät siellä kahtena päivänä. Siinä vedetään kuski ja auto hissillä laskettelurinteen päälle ja tullaan painovoimalla mutkittelevaa rataa alas. Pikku O tykkäsi kovasti tuosta hurjan näköisestä hommasta.

Pikku E toivoi vielä lisää heppakyytiä, niinpä suuntasimme ratsastustallille ja saimme todella hyvää palvelua; heti laitettiin poni valmiiksi ja tallityttö kävelytti "Ranea" ja Pikku E:tä puoli tuntia. Ja lapsi niin onnellinen!

Perjantaina lähdimme katsomaan suomalaista hulluutta. Hullujahan mekin oltiin, kun sinne kaatosateessa, ukkosen ja salamoiden räiskiessä melkein päällä, rämmimme. Oli sinne tosin tehty pitkospuut, joita pitkin mennä, mutta silti.... Väkeä oli aivan mahdottomasti ja pelaajat upposivat paikkapaikoin syvällekkin pelikenttään. Syy, miksi sinne menimme oli se, että veljeni E ja veljenpoika J olivat jo vaikka kuinka monetta kertaa osallistumassa noihin pippaloihin, ja kun niin lähellä oltiin, niin olihan tuo nähtävä. E oli välillä huilaamassa, mutta J pelasi koko ajan, käsittämätön kunto pojalla!

Viimeisenä iltana oli illanvietto ja paistettiin lettuja. Ilta kului kuin siivillä ja väsyneet lomalaiset nukahtivat vatsat täynnä muurinpohjalettuja. Kotimatkalla pääsin käymään kaupassa, josta sain taas ihania leipomistarvikkeita.

Kuvassa "Perheenäidin Paratiisi"

Vielä pari sanaa lasten kanssa lomailusta: ei minkäänlaista kinastelua eikä riitaa! Ei koko loman aikana! Jos ei ollut muuta puuhaa, niin pelasivat korttia. Iltaisin he piirtelivät ennen nukahtamista toistensa selkiin. (Valitettavasti sama ei jatkunut kotiin palattuamme...) Ja kannettava DVD-soitin on pitkien automatkojen pelastus...