Tällä viikolla on ollut tapahtumia ja menoja yllinkyllin. Yksi asia,  jota olen valmistellut jo kauan aikaa, on tällä viikolla ollut "tapeetilla". Tästä jutusta kerron lisää ensi viikolla...
Vanhempien vartti oli tiistaina. Pikku O:n opettajaa oli mukava tavata ja varsinkin, kun ei tarvinnut "korvat punaisena" kuunnella, mitä poika on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tästä suuri kiitos Pikku O:lle...olen ylpeä sinusta!
Vapaapäivänä olin pitkästä aikaa pullantuoksuinen äiti, pakastimesta kun vehnäset olivat jonnekkin kadonneet....
Perjantai-ilta olikin vanhempien vapaailta. Olimme ystäväpariskunta L:n ja M:n kanssa teatterissa ja syömässä. Tämä perinne on heidän kanssaan jatkunut jo monta vuotta. Vietämme kaksi kertaa vuodessa vastaavanlaisen illan. Lasten seuraksi tulivat veljenpoika J ja tyttöystävänsä H. Mumma kun on vielä palmun ja auringon alla.
Lauantaina olikin ensimmäisen pikkujoulun vuoro. Sinne menin yksin, sillä kutsu oli vain naisille. Täytyy sanoa, että kannatti mennä! Tuli nimittäin nuori poika tuttavuutta tekemään. Ja arveli syntymävuodekseni 1985!?!  "Voi poikakulta, sinä vuonna minä pääsin ripiltä."
 Puolen yön aikaan, kuin Tuhkimo, tulin kotiin ja kerroin tämän ihastuttavan ja mieltäni lämmittävän tapahtuman miehelleni, joka ihmetteli (ja naureskeli..) asiaa kovasti.....(miksiköhän...??!)
Sunnuntai olikin jääkiekkopäivä, häviö 1-5. Ja teatteriharrastajien pikkujoulupäivä. Oli varsin hauskaa viettää lumipyryinen iltapäivä samanhenkisten ihmisten kanssa.



Pysyisipä lumi tästä maaliskuulle asti!