Meidän puutarhamme on tavallinen 70-luvun asuntoalueen puutarha. Sammaloitunut nurmikko kaipaisi kipeästi uusimista. Kukkapenkkeihin pyrkii rikkaruohot, ja sellaiset kukat leviää liikaa, joiden ei tarvitsisi. Katson mielelläni televisiosta puutarhaohjelmia ja haaveilen omastani yhtä upeaa ja hyvin hoidettua. Keväisin innostukseni kukkien hoitamiseen on huipussaan. Sama koskee amppeleihin ja purkkeihin istutettavia kesäkukkia. Loppukesästä en jaksaisi niitä enää hoitaa, saati kastella. Joka kevät vannon itselleni, että nyt en laita paljon kukkia, mutta kun jostain syystä sitä aina eksyy kesäkukkamyymälään...

Puutarhassamme on paljon toisilta saatuja perennoja ja muita kasveja, joilla on  tunnearvoa. Ne ovat lahjoja, joiden antajaa muistan kun niitä katson. Kevätesikot ovat naapurinrouvalta, pioni anopilta, kissanminttu ystävä M:ltä (ykskätiseltä) jne. Sitten on jostain paikasta siirrettyjä kasveja, pihlaja appiukon metsästä, syreeni äitini kotitalon pihasta. Kasvimaata en omista, enkä ainakaan lähivuosina sellaista perusta. Hyötykasveja meillä ovat pari omenapuuta, viinimarjapensaita, vadelmat, pensasmustikat ja mansikkamaa. Amppelitomaatin vielä haen, kunhan yöt lämpenee.

Tontillamme on tilaa ja saa pelata milloin mitäkin palloa. Joskus pallo iskeytyy kukkapenkkiin tai amppeliin....Toisaalta, jos puutarha olisi kuin niissä ohjelmissa, voisiko siellä lapset nauttia?

Iso E sai tautiinsa lääkekuurin, nyt alkaa elämä voittaa. Mummakin tartunnan sai, toivottavasti paranee pian. Viikonloppuna oli ystäväperhe H (sis. ykskätisen...) grillaamassa ja tarkoitus oli valvoa yhdessä euroviisuja. Alkoi vain niin uni voittaa, että he hipsivät kotiapäin viisujen alkaessa. Kivaa oli istua iltaa yhdessä ja lapset saivat leikkiä ja pelata. Tein illaksi meetvurstipiirakkaa (ohje) ja kakun, jota varten leivoin kääretortun, täyteenä kuningatarhilloa. Vuorasin neliskanttisen muoviastian kääretorttupaloilla ja keskelle tein hyytelön (ohje).