Vihdoin päättyi piinaviikot ja Iso E:n työpaikan kohtalo ratkesi. Jännitys oli huipussaan perjantaina, kun tietoa jouduttiin odottamaan melkein kaksi tuntia. Iso E jonotti työkavereiden kanssa vuoroaan, kun heidät yksitellen kutsuttiin tuomiolle. Hän saa jatkaa samassa firmassa jo 14 vuotta kestänyttä työuraansa. Lomautukset kyllä vielä jatkuvat jossain määrin ja työ muuttuu kaksivuoroiseksi, mikä aiheuttaa järjestelyjä arkeemme. Pääasia, että työpaikka pysyi ja onhan meillä mumma, joka kyllä auttaa lasten hoidossa ym. tarvittaessa.

Minä kävin menneellä viikolla ensi kerran verenluovutuksella. Tuota asiaa olen vuosia suunnitellut ja nyt sain vihdoin mentyä. Ajatus siitä, että vereni voi pelastaa jonkun hengen, tuntuu hienolta. Sain jopa "hengenpelastaja"-kassin. Hemoglobiini on aina ollut hyvä ja nytkin se oli 150. Jos veri kelpaa vielä tutkimusten jälkeen, aion käydä säännöllisesti. Laitoin jo kalenteriin ylös seuraavan päivän, kun saan luovuttaa.

Viikonloppuna juhlimme ystäväperhe H:n kanssa miestemme työpaikan säilymistä (T on samassa firmassa töissä, kun Iso E) ja kuinkas muuten, kuin kakulla....