Olen kolmena kesänä pitänyt Pikku O:n pesäpallojoukkueen kotipeleissä kioskia ja näin kerätty pojille rahaa. Nyt se on loppu, jonkun toisen vuoro jatkaa. Ensi kesänä istun katsomossa... Pesiskausi on yhtä peliä vaille ohi. Jääkiekkokausi alkoi ja myymme taas mausteita ja pyykinpesuainetta poikien ensi kevään Latvian turnauksen matkakassaa kartuttaen.

Lasten harrastukset työllistävät myös meitä vanhempia, eikä se ole ollenkaan huono asia. Lisää "yhteenhiileenpuhaltamista" ja viestii lapsille, että olemme kiinnostuneita heidän harrastuksistaan. Varojen hankkiminen myymällä jotain opettaa myös siihen, että kaikki ei tule noin vain, tai "kyllä vanhemmat maksaa". Töitä on tehtävä, jotta jotain saa hankittua.

Viime viikolla tuli vihdoin ja viimein valokatteet uudelle terassillemme. Olemme rakentaneet, tai siis Iso E on rakentanut sitä kaksi kesää... ensin pohja ja kaiteet ja tänä kesänä katto. Terassimme on hieno, kaksikymmentä neliötä ja lännen puolella. On siellä mukava istuskella, eikä haittaa, vaikka vähän sataisi. Viikonloppuna ystäväperhe L ja M olivat kylässä, saimme nauttia heidän kanssaan loppukesän viimeisistä lämpimistä illoista kauniilla terassillamme.

Arki on alkanut sujua hienosti. Pikku E:stä on tullut varsin reipas tokaluokkalainen, kulkee koulumatkan joko Pikku O:n kanssa tai yksin. Matkaa koululle kotoa on alle kilometri. Vielä viime vuonna hän oli aika arka, mutta vuosi on tehnyt ihmeitä.

Alkavalla viikolla nyt sitten ratkeaa Iso E:n työpaikan kohtalo. Huh huh....