Kesän sadon kypsyessä, minussa herää sisäinen Muumimamma. Haluaisin omistaa hillokellarin, jonne säilöisin kauniisiin purkkeihin hilloja ja mehuja monensorttisia. Kellaria en omista, mutta jääkaappiin mahtuu ja pakastinkin on iso. Tuoksu, joka kotiin leviää kun marjoja säilötään, on vastustamaton. Ainoa ongelma marjasadon jatkojalostuksessa on se, että minä en käy marjassa. Puutarhamarjat poimin, mutta metsään en mene. Tai joskus. Harvoin. En koskaan. ... Sitten kun siellä ei ole syksymmällä enää ötököitä, niin metsään on kiva mennä, mutta ei silloinkaan marjoja poimimaan.

Mansikasta olen tehnyt mansikkaherkkuja, joiden ohjeet olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Lapset auttoivat perkaamisessa ja saimme aika satsin pakastimeen ja osasta tein hilloa; pelkkää mansikkaa ja mansikka-raparperi.

Alkuviikolla vietin siis viimeiset lomapäivät kotona puuhastellen. Pikku O:lla oli kaveri K kylässä pari yötä. Pikku E oli ystävänsä T:n kotona yökylässä. Serkkuni M kävi "haistattamassa" viiden viikon ikäistä poikavauvaansa. Kyllä vauvat voi tuoksua hyvälle ja olla niin suloisia! Kylässä kävi myös Iso E:n veli T vaimonsa kanssa. Kävin hemmottelemassa itseäni ennen töiden alkua jalkahoidossa.  Ai niin, sunnuntaina olimme, naiset kolmessa polvessa, kesäteatterissa. Pikku E kertoi silmät suurena miehille kotiin palattuamme "ne otti ihan oikeesti kaikki housut pois..."

Töihin oli mukava palata. Kesälomani olivat molemmat niin onnistuneet, että tuntuu, kuin olisin ollut kauemminkin lomalla. Olen pian viisitoistavuotisen yrittäjäurani aikana oppinut sen, että käännän heti lomataajuudelle, enkä montaa päivää "totuttele". Lomien onnistumiseen vaikuttivat myös hyvät ilmat ja seura, kiitos ystäväperhe H:lle mukavasta mökkeilystä ja omille rakkailleni myös, lomailu teidän kanssa on huippukivaa! Tästä on mukava jatkaa kohti syksyä.