Täällä meillä maasto on varsin tasaista. Sopii mainiosti "einiinusein-hiihtäjän" vartalolle. Mutta mäkiäkin löytyy, kun oikein etsii. Lauantain siivousurakan jälkeen lähdimme jälleen hiihtämään. Tälläkertaa sinne ylä- ja alamäkiä täynnä olevalle reitille. Miehet kiersivät pidemmän lenkin, siinä kun me naiset sivakoimme lyhyemmän. Täytyy kyllä sanoa, että Pikku E:tä ei mäet paljon "hallota". "Nähdään sitten alhaalla!" hän huikkasi, pisti sauvat kainaloon ja mennä huristi alamäkeen niin, että pipon tupsut vaan lepatti. Minä siinä sitten varovasti auraamalla koitin perässä mennä...mieleni teki huutaa, että odota nyt äitiäkin...

Sunnuntaina lähdimmekin ystäväperhe H:n kanssa vähän suurempaan mäkeen. Me Pikku E:n kanssa tyydyimme pulkkamäkeen, mutta Pikku O tuli mutkamäkeä alas ystävien kanssa pari tuntia. Iso E tutki lähimaaston ladut. Ihana ilma, evästä mukana, talvipäivä jälleen parhaimmillaan!

Meillä kävi vieraitakin perjantaina, harvinaisia vieraita. Kummipoika T äitinsä kanssa. Näemme vain 1-2 kertaa vuodessa, kun hän asuu niin kaukana. Nyt on hiihtoloma ohi ja arki alkaa. Aina ei välttämättä tarvitse lähteä kotoa pois lomailemaan, lapset olivat tyytyväisiä ja se on pääasia!

(Pikku O lähti laskettelureissun jälkeen vielä kaukalolle pariksi tuntia, tein sillä aikaa ison kulhollisen hedelmäsalaattia ja pannukakun. Sauna oli kuumana ja poika niin onnellinen!)