Nyt kuulostaa vahvasti syksyltä, vettä sataa kaatamalla. Kaunista säätä onkin riittänyt näihin päiviin asti, aivan kuin kesä olisi jatkunut syyskuun loppuun. Tosin monena aamuna ovat lapset mielellään laittaneet pipon ja hanskat, kun pyörällä kouluun ajelevat.

Tänä syksynä Pikku O:lla alkaa kahtena päivänä koulu kahdeksalta. Minä tunnetusti olen aamu-uninen ja -äreä... Naurattaa, kun noina kahdeksan aamuina en monestikaan kuule, että hän on lähtenyt kouluun. Herää, syö aamupalaa, petaa sänkynsä ja lähtee kouluun omatoimisesti. Ehkä hän ei halua minua siihen häiritsemään ja pilaamaan hänen rauhallista aamuhetkeään.

Viikonloppuna teimme pikavisiitin pääkaupunkiseudulle. Tarkoitus oli, että Pikku E ja minä kyläilemme serkkuni T:n perheen luona sillä aikaa, kun Iso E ja Pikku O ovat hartaasti odotetussa jääkiekko-ottelussa Helsingissä, missä kaksi NHL-joukkuetta pelasivat vastakkain. Suunnitelmat muuttuivat, kun serkkuni sairastui, ei vakavasti, mutta en minäkään haluasisi yövieraita, jos olisin huonossa kunnossa. Onneksi saimme yökyläillä ystävätär K:n, kummipoikamme äidin, luona. Hän ystävällisesti myös kuskasi minua Ikeassa, josta aina löytyy kaikenlaista mukavaa piristystä kotiin. Pitkästä aikaa tapasimme myös kummipoikamme T:n, joka vaan "kasvaa ja komistuu"!

Kotiin ajelimme läpi ruskan värittämän maiseman. Pysähdyimme Pikku O:n kummitädin luona hänen uudessa kodissaan. Lapset K ja A olivat meitä jo kovasti odottaneet. Herkullisen lounaan ja päiväkahvin jälkeen jatkoimme matkaa ja olimme kotona ennen pimeän tuloa.