Mieleni on ollut maassa muutaman viikon. Johtuu varmaankin siitä, että sain liikkeeseeni inhottavan puhelun, jonka koin ahdisteluna. Yritän tuon nyt aktiivisesti unohtaa ja keksiä kaikkea muuta mukavaa ajateltavaa ja tekemistä.

Yksi projekti on ollut mielessäni jo kauan: meidän makuuhuoneen takaseinä. Pian neljä vuotta sitten, kun aloitimme suurehkon remontin talossamme, tapetoivat ammattilaiset makuuhuoneemme. Siitä lähtien on tuo takaseinä minua vaivannut. Tummanharmaa tapetti, jossa oli pieniä vaaleamman harmaita neliöitä, oli auttamattomasti vinossa. Arvaatte, että sen jälkeen meillä ei kukaan muu ole tapiseerannut, kuin me itse. Tänään, kun Pikku O ja Iso E lähtivät jääkiekkopelireissulle, minä kaivoin liisterit esiin. Ystävä M tuli apukäsiksi ja homma oli hoidossa vajaassa kolmessa tunnissa! Kuviot todellakin kohdallaan!

Mumma järjesti meille herkullisen lounaan; ihanaa perunalaatikkoa ja minä olin tehnyt jälkiruuaksi mangohyytelöä.

Lauantaina oli jääkiekkojoukkueella kotipeli, jonka voittivat 13-3. Pikku O palkittiin ja syystäkin: hän pelasi puolustajana ja tehot olivat 4+2. Yksi maaleista oli todella komea "ilmaveivi", jota hän on harjoitellut ja haaveillut sen onnistumisesta. Kyllä poika oli onnellinen ja purukalusto loisti katsomoon saakka! Pelin jälkeen kyläilimme ystäväperhe L:n luona, jossa herkuttelimme mm. uuniperunoilla ja mustikkapiirakalla. Sunnuntain pelissä tuli häviö lukemin 10-8.

Yksi asia, josta olen kirjoittanut myös yleisönosastolle, himmensi viikonloppua. Kumpa vanhemmat, joiden lapsia valmentajat vapaaehtoisesti, omalla vapaa-ajallaan valmentavat, antaisivat tehdä tuota työtä ilman haukkumisia. Mutta tehdään niin tai näin, aina väärinpäin. Tämä on aihe, josta riittäisi paljonkin kirjoitettavaa...